Päiväkirja!
Mikä saa Parturikampaajan lähtemään maatalouslomittajaksi. Kysymys johon olen törmännyt usean ihmisen taholta. Ehkä tarve kokea uutta, haaveet maalla asumisesta, rakkaus eläimiin, mutta suurin syy on elää tätä elämää, ettei joskus tarvitse miettiä, ”Miksi en silloin joskus”. Jos siltä tuntuu niin aina voi palata. Sitä paitsi ”Yrittänyttä pannaan halvalla” ja se jos mikä kasvattaa luonnetta =)
Jos tätä tarinointia satut lukemaan, on oikeudet kieliasun kritisointiin peruttu!
Minä Minä Päiväkirjan Päätoimittaja
Joskus toukokuun puolivälissä:
Reipashenkisessä mopoporukassa päivittelin ”Mitä rupeaisin tekemään isona”. Ilmassa lenteli kaikkea opettajasta sähkömieheen, kunnes mainitsin lomittajan. Ystäväni H tarttui heti puhelimeen ja kilautti ystävälleen (alan opettaja), että mikä tilanne alalla. Siitä se lähti. Kesäkuun alussa olin saanut kunnalta oppisopimuspaikan ja alan oppilaitoskin suostunut ottamaan mukaan jo aloittaneeseen ryhmään. Joten matka maalle saattoi alkaa. Irtisanomisajasta ja muista kiemuroista johtuen, uusi urani tulisi varsinaisesti alkamaan vasta lokakuun alusta, mutta lähiopetusviikot alkaisi jo elokuussa.
Elokuun loppu 2005
Ensimmäinen lähiviikko
Jännitti mitä tuleman pitää. Mutta voi veljet, että oli mielenkiintoista ja mukavaa. Sanoinkin että aivan kun lomalla olisi ollut. Teorian välissä oli mukavasti käytäntöä, puutöitä joista olen aina pitänyt, vaikkei niitä nyt aikuisiässä olekkaan tullut harrastettua, metsässä käytiin katsomassa metsätyyppejä/ kasvuvaiheita ja tietysti jokaisen parturikampaajan haave, pääsin ajamaan traktorilla! Peräkärryn kanssa peruuttamista joutuu ehken vielä ”pari” kertaa treenaamaan, jotta joskus tehtävä ajokoe menee läpi. Eli alku ainakin lupaa hyvää, aika näyttää tuleeko tytölle arki missä vaiheessa vastaan.
Nyt odottaa vaan hetkeä että pääsee tositoimiin ja kohtaa ne arjen realiteetit. ”Kun kello soi joskus neljän jälkeen aamusella, on satanut läjäpäin lunta, aura-auto ei ole käynyt auraamassa tietä, eli 7km kiharaista hiekkapätkää umpihangessa ennen isoa tietä, jossa tilanne toivottavasti parempi ja jossain välissä onnistuu vielä ajamaan penkkaan, eli myöhästyy töistä oikein kunnolla”
Syyskuun puoliväli 2005
Muutto, luopuminen kaupunkikodista, vanhan työn lopetus, läksiäiset. Jotenkin välillä iski totaalisen tyhjä olotila, mikä sinänsä varmaan kuuluu tämmöisessä pyörityksessä asiaan. Vaikka tästä muutoksesta on kauan haaveillut, niin varmasti tulee vielä monta kertaa kauhea ikävä kaikkea ns. taakse jätettyä, vaikka mitäänhän ei varsinaisesti ole jäänyt ja 200km ei ole välimatka eikä mikään.
Syyskuun loppu 2005
Toinen lähiviikko
Ma alkaa olla pikkuhiljaa takana. Päivä oli tylsää luokassa istumista ja harjoittelua pikakirjoittajaksi. Toivotaan ettei koko viikko mene samoissa merkeissä.
Ti, nyt sujui jo kirjoitus ja istuminen vähän paremmin. Tietoa tulee siihen tahtiin että joutuu kyllä pureksimaan sitä jonkin aikaa, ennen kuin omaksuu. Mutta eihän opiskelun helppoa kuulu ollakaan. Sitä paitsi huomenna kuuleman mukaan pääsee taas käytännön hommiin.
Ke, kiva päivä takana, aamupäivä huollettiin raivaussahoja ja iltapäivällä päästiin sitten pistämään vähän puskaa sileäksi. Jotenkin tuo näppien rasvaaminen on lähellä sydäntä. Tästä kun innostuu, voi ensikesän mopoajelut jäädä haaveeksi, kun tyttö kuvittelee olevansa huippu mekaanikko ja saa moponsa viriteltyä ajokelvottomaan tilaan. Rupeaa pikkuhiljaa jännittämään, pe olisi palaveri niiden tilallisten kanssa, joille olen menossa töihin ja jos he eivät ole yhtään tietoisia siitä millaisen kaupunkilaistumpelon ovat töihin ottaneet.
To, yritystoimintaa EVVK! Huomenna puolikas pv ja sitten näkee keille on menossa hommiin. Olisi viikonloppu aikaa kotiutua ja orientoitua ensiviikkoon. Mieliala vaihtelee kuin ilmeet vuoristoradassa, kauhun irvistyksestä innostuneeseen virnistykseen!
Pe 30.9
Aamupäivä koulussa ja puoliltapäivin kohti palaveria, Kyllä jännitti! Vähän jäi sellainen olotila, ettei tienneet kuinka vihreän olivat opetettavakseen ottaneet, mutta kaikin puolin jäi mukava fiilis. Varmasti joutuu vielä hakkaamaan kovasti päätä seinään, mutta innolla odotan maanantaita kun pääsen ihmettelemään lihasikalaa. Oma töllikin alkaa jo tuntua kodilta, joten hyvin menee VIELÄ!!
Ma 3.10
Eka päivä lihasikalassa takana, vielä hengissä ja hyvillä mielin =) Haju ei ollut ollenkaan niin kauhea kuin luulin, mutta hyvä ilmanvaihto tosin auttaa asiaa. Elikot on ihan höperöitä, uteliaita ja taas toisaalta arkoja veijareita, mielenkiintoinen kokemus yrittää putsata karsinaa, kun on liuta possuja pureksii saappaita, jalkoja ja kolaa. Ja muuten purevat kovaa! Opittavaa on paljon ja muistettavaa vielä enemmän, mutta aika näyttää miten saan kaiken tiedon pysymään tässä tuulitunnelissa.
Ti 4.10
Karsinoiden putsausta aamulla ja iltapäivällä ”pääsin” kokeilemaan ISOLLA traktorilla ajoa, kyllä pelotti, näkeehän sieltä hyvin ja ei vauhtikaan päätä huimaa, mutta kinttupolkua peräkärryn kanssa, otti tällä kokemuksella lujille. Onneksi isäntä on rento kaveri, niin kerroin kyllä suoraan, että on hullu, kun luovuttaa lelut tämmöisiin käsiin!!! =) Se asentajan tutkinto olisi kyllä vissiin tässä ammatissa paikallaan, on näillä sen verran noita erilaisia kikottimia käytössä!
Ke 5.10
Nasut oli taas oikeita riiviöitä, fiksuja kun ovat niin oottavat että selän käännät ja sitten kimppuun =) Pääsin ennen aikojani kotio, joten päätin hyödyntää lämpimän ja aurinkoisen syyspäivän. Otin reppuun termarin kahvia ja lähdin vähän tutkimaan kotinurkkia. Iltapäiväkahvipaikaksi löytyi aurinkoinen rantakallio! Lenkin jälkeen rohkaisin mieleni ja yritin taas kesyttää takkaani, joka ekalla yrittämällä pölläytti savut sisälle. No vieläkin monen tunnin jälkeen nenää kiusaa savun katku, mutta pienellä suostuttelulla sain takan vetämään. Yes, ehkä sittenkin tulevat kylmät talvi-illat voi viettää takan lämmössä!
To 6.10
Aamutoimet alkoi ok, mutta toisen osaston oven kun aukaisin, niin löysin nasut mellastamassa käytävällä. Olin sitten jonkin karsinan oven laittanu huonosti kiinni edellisenä päivänä. No siinä soittelemaan isännälle, että tarttis vähän apua! =) Elikot omaan osastoonsa ja takas hommiin. Iltapäivä sitten meni ns. sairasosastoa siivotessa. Illalla osa elukoista lähtee ”jatkojalostukseen” ja huomenna pääsen punnitsemaan nuorikoita, voipi olla mielenkiintoista, kun ovat aika liukasliikeisiä =) Pitää todeta että parempaa aloituspaikkaa ei olisi voinut saada, on saanut tehdä itsenäisesti töitä ja kokeilla eri juttuja. Ilmapiiri rento ja sen verran on herja lentäny, että huulenheiton mestaruuskisoihin voisi kohta pyrkiä.
Pe 7.10
Viimeinen päivä sikalassa, tällä erää. Pääsin punnitsemaan ja leimaamaan elikoita, hikistä ja vauhdikasta puuhaa. Kiva viikko ja ainakaan vielä ei lennä hanskat narikkaan =) Tosin nyt iltasella on sellainen olo että kaipaa kaupunkiin, joten eiköhän auto starttaa aamulla kohti cityä.
Ma 10.10
No niin, ensimmäinen oikea aamuherätys 4.30 ylös, tosin heräsin varmuudenvuoksi puolentunnin välein, etten vain nuku pommiin =) Kokemus jo sinänsä ajella näitä ”polkuja” pimeessä. Veljet, kuvittelin että vain seurailen näin ekan päivän. Eikä mitä, heti vain lypsyasemalle ja hommiin. Näytettiin kyllä selkeästi mitä tehdään, mutta hommaan kuuluu että otetaan alkusuihkeet käsin, ennen kuin pannaan kone kiinni. No enhän mä koskaan ole lypsäny, enkä tietenkään sitä ääneen sanonu, joten pistin varpaat ristiin, vakoilin vähän mallia ja YES sain maitosuihkeet! Ja iltavuorossa lypsy jopa alkoi sujua, mutta kun sitten on lehmät joita ei voi lypsää tankiin, utareita tulpataan, toiset maidot laitetaan menemään tankkiin, toisia ei. Sitten vielä pitää muistaa miten kaikki napit ja hanikat on lypsäessä, saatika ne kymmenen eri vaihetta että saadaan koneet pestyä ja taas ne napit ja hanikat. Sitten vielä vasikoitten ruokinta, lehmien ruokinta ja parsien siivous. Ja vielä pitäisi tällä viikolla käydä ruokinta-automaatti läpi. Tänään tuli kyllä sellainen määrä tietoa että pääkopassa surisee vielä vuonna 2010. Sitten lohduttaa ajatus että yksi unohdus lypsyssä ja tila voi saada tuhansien eurojen sakot ja jää vielä tulot saamatta! Hip hei huraa, juuri nyt ei tunnu kovasti siltä että olen tehnyt oikean ratkaisun. Toivotaan että huomenna ei tunnu ihan tältä.
Ti 11.10
Ei tunnu, totesin, että vaikka lähes täydellinen olenkin, ei ihan kaikkea tarvitse osata ekan päivän jälkeen! Ainakin yritän kovasti hyväksyä sen tosiasian. Tänään jo nautiskelin töistä, vaikka unohtelin asioita hirveesti. Äpylit on sulosia otuksia, mutta vähän hörhöjä! Eikä kyllä ihan vaarattomia sen massan kanssa. Sit päivällä oli lomittajien palaveri, joten nyt olen sit nähny suuren osan kolleegoista. Pikkuhiljaa alan myös tutustua talon väkeen ja maalla ainakin tähän mennessä näkemäni porukka on rentoa väkeä.
Ke 12.10
Yöllä oli syntynyt vasikka, SÖPÖLUTUNENIHANA! Pikkuhiljaa alkaa päästä rutiineihin sisälle, mutta kyllä äpylit vaistoaa että olen ihan vihreä, itekseni kun ajelin niitä parsiin, niin ne jallitti mua suurella nautinnolla! Iltanavetalla sitten hoidettiinkin lypsy melkein lomittajan kanssa kahestaan, aika hurjaa kun vasta kolmas päivä menossa. Sit pääsin syöttämään uutta tulokasta, olis tehny mieli ottaa vasikka kotiin vierihoitoon =) Illalla ei kyllä unta tarvi paljon houkutella, mutta ainakaan vielä ei aamut ole tuntunu mitenkään kauheilta. Tosin eipä täälä maalla ole kauhiasti iltarientojakaan, joten unille tulee mentyä ajoissa.
To 13.10
Taas oli yöllä syntyny 2 vasikkaa, niitä vois ihailla vaikka kuinka kauan, jos olis aikaa. Muuten päivä meni mukavasti ja nopeesti. Pitäs vain opetella olemaan, päivätauolla tuppaa tulemaan huono omatunto jos jotain ei tee koko ajan ja mitä muka teet keskellä mettää =) . No eiköhän sitä opi pikkuhiljaa olemaan hötkyilemättä. Mitäs uutta tänään, joo piti tarkkailla elukoitten häntiä, eli seurataan kiimoja. Itelleni sitten hihittelin, kun kuljeskelin pihatossa kattelemassa häntiä ja kirjaamassa tärkeänä ylös jos jotain näkyi. Siis ihan asiaa, mutta kun vasta 4 päivää navetassa takana. Pelottaa että missä vaiheessa kupoliin iskee oikosulku ja unohdan kaiken mitä olen oppinut, kun tietoa tulee niin paljon koko ajan. Saattaa olla että huomenna palkitsen itseni saunalla ja punkulla =)
Pe 14.10
Nyt kun alkaa hommat jo pikkuhiljaa olemaan lihasmuistissa, niin taas paikka vaihtuu. No ensviikon jälkeen kaikki harjottelupaikat on nähty ja voi alkaa keskittymään töihin ja oppimiseen oikein todella. Jos sitä vaikka pysyisi viikonlopunkin kotikonnuilla =)
Ma 17.10
Aamulla pirteänä ylös, jos joku olisi puol vuotta sitten sanonu et heräilen syyspimeällä ennen viittä ja vielä pirteänä töihin, niin olisin ehdottanut hoitoon hakeutumista. Suurempi outous on vielä se että nautin ajella noita kinttupolkuja pimeessä, paitsi silloin kun on kunnon usva, niin pervo en sentään vielä ole =) No uusi paikka uudet kujeet. Homman idea edelleen sama, mut lypsetään parressa, eli omilla paikoillaan ja haastavuutta tuli hommaan heti lisää. En meinannu saada lypsimiä kiinni, meinasin pariin otteeseen olla kunnolla turvallaan, kun rouva lehmä intoutui nostelemaan jalkojansa ja muutenkin tuntui että keskusyksikköstä on kovalevy pamahtanu, kun mikään ei tuntunut menevän perille. Onneksi ihmiset on mukavia ja toivottavasti ymmärtäväisiä. Aamun jälkeen kotiin ajellessa, iski tunne et musta ei ole tähän, en kuulu tänne jne. Maanantait ei taida olla mun päiviä. No kotosalla leikkelin täällä ekat hiukset ja sain kutsun illalla jumppaan. No tälle rautakangelle ei liikunta ole pahasta ja toimintaakin kaipaa, niin toki suostuin.
Iltanavetta sujuikin jo vähän paremmin, mutta en tiedä mikä on, mutta tuntuu että kämmäilen kokoajan jotain pientä. Ilmeisesti kuuluu välillä hakata päätä seinään, ettei vaan kokoajan ole kivaa =) No sit jumppaan ja olipas nautinnollista rääkätä kroppaansa, kostoksi aivojen yhteistyökyvyttömyydestä. Nyt unille, jos huomenna taas sujuisi paremmin. Pitänee toivoa ettei kämmäile ihan lähiaikoina mitää suurempaa, allekirjoittaneen (joka siis on täydellinen ja osaa kaiken heti täysin!) ego saattaisi joutua koville!
Ti 18.10
Aamulla olin ekana navetalla ja menin kattomaan äpylit ja toisella käytävällä odottikin sitten yllätys, lehmä oli poikinu. Pieni, tutiseva ja vielä kalvojen peitossa oleva vasikka! Eihän mulla ollu hajuakaan mitä pitäs tehdä! Siinä meni hetki miettiessä, pitäskö yrittää siirtää emän eteen että se sais nuolla vasikan, MITEN? Kottikärryillä niin kuin lomittaja teki edellisellä tilalla, ei hitossa! Pitäskö kuivata ite, entäs emä??? No sitten kirmasin talolle ja onnittelin perheenlisäyksestä ja kysymään ohjeita. Olin sitten ollut oikeilla jäljillä, vasikka siirettiin emän eteen ja lehmälle vettä ja kalsiumia ettei tulisi poikimahalvausta. Oli koomista seurata vasikkaa kun se koikkelehti pystyyn, aika huteraa menoa. Sitten lypsy ja sen jälkeen pääsin juottamaan uuden tulokkaan, aika liikuttava hetki! Iltanavetalla pääsin kokeilemaan avantilla ajoa, blondille aika haastavaa, kun ohjaaminen tapahtuu kahdella namiskalla ja navetassa ei liikoja tiloja ole ja siihen vielä elukat, mutta hauska kikotin kun pääsee lisää treenaamaan. Juu, taitaa mennä niin että jätän nuo maanantait väliin kokonaan ja hyppään suoraan tiistaihin, on nuo fiilikset ihan taas eri luokkaa. Ja aika upeaa ajella pilkkopimeässä järven rantaa kiemurtelevaa soratietä ja ihailla täysikuuta samalla. Niitä elämän pieniä iloja. Joo joo, vielä ei ole se talvi. Tosin nastoja varmaan kohta alkaa kaipailemaan, kun tuolla kukonlaulun aikaan liikkuu.
Ma 24.10
Taasen ollaan pihattonavetassa treenaamassa. Onneksi ei pidempää taukoa välissä niin muistaa vielä kohtuuhyvin oppimansa. Aamusella ruokin vasikat, lypsyhärdelli, sitten olikin mielenkiintoinen sessio, kun yritettiin saada hieho pois sonnin karsinasta, piti kyllä naisestaan aika hyvää huolta =) Käyttöön piti ottaa kaikki luovuus ja oveluus, kun jotenkin ei kantti riittäny siihen että olisi mennyt 800 kilosen naistaan puolustavan sonnin kanssa samaan karsinaan. Näin siementäjän työssään. Uutta asiaakin tuli kun sain pientä perehdytystä, rehunjakokoneen saloihin. Jatkuvasti tulee uutta asiaa, mutta helpottaa kun on jo vähän tuttujakin rutiineja, niin ei tunnu ihan niin orvolta ja saattaa olla jo vähän avuksikin, ettei vain pyöri jaloissa. Nastat tuli sitten vaihdettua ja huomenna pitää käydä se lumilapio metsästämässä, kun keskiviikoks on ennustettu eka myräkkä ja samalla hakea hiirenloukkoja, maalla näemmä saa lemmikit kaupantekijäisinä halusi tai ei. Paras keino siimahäntiin olisi kissa, mut reissaaminen käy työlääksi kun pitää hoitopaikkoja olla järjestämässä. Sääli ettei vielä ole aidonveroisia paristokäyttöisiä =)
Ti 25.10
Ei uutta ihmeellistä työn puolesta. Lumilapio ja loukot hankittu, toivottavasti nyt saa olla siimahänniltä rauhassa, en nimittäin tiedä mitä teen jos loukkoon sellainen jää, noloa mennä aamulla tilalle ja pyytää ”voisko joku ottaa hiiren pois luokosta” =) Periaatteessa vastustan niitä härveleitä, mutta kun viikonverran heräilee siihen rapinaan patjan ympärillä, niin alkaa huumori loppumaan varsinkin kun unet jää muutenkin siihen 5 tuntiin, pitäis visiin opetella nukkumaan väliköllöt päivällä. Sitten taas elon pienet ilot, aurinkoinen pakkaskeli, maa kuurassa ja järven höyryävä pinta, tosi tuskallista katsella sellaista maisemaa kävelylenkillä =) Hmm, aamulla voi olla tuskallista jos luvattu myräkkä on saavuttanu tämän leveysasteen ennen puoli viittä.
To 27.10
Työt alkaa sujumaan jo rutiinilla. Tosin välillä tulee totaalisia oikosulkuja, miten asiat pitikään tehdä. Eihän sitä vielä mitään ymmärrä, mutta pikkuhiljaa oppii. Lunta sitten tuli ja todennu et talvirenkaat on kyllä tosi kehnot. 2 lumista päivää ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita ollu riittävästi. Nyt vaan leikitään talvi etanaa et pysytään tiellä, tai sit uusien renkaiden osto edessä. Ens viikko onkin koulua ja kokeet heti maanantaina, eli nyt lukemaan.
Kolmas lähiviikko
Ma 31.10
Tein laiskana immeisenä muistiinpanoista päätelmän, että kokeen aihealue oli käsitelty keväällä, ennen kuin hyppäsin kelkkaan, joten en sitten lukenu. No kuitenkin tein kokeen ja olis pitäny lukea, nyt syksyllä oli sen verran asioita kerrattu, et vain pari asiaa oli sellaisia joita ei muistiinpanoissa ollut. No tyhmästä ja laiskasta päästä kärsitään, jos joudun keväällä kokeen uusimaan. Muuten istuttiin luokassa ja päntättiin teoriaa. Hauska huomata että käytös on samanlaista nyt kun teininä, saa oikein potkia itseään kuuntelemaan, ettei rupea pelaamaan ristinollaa =) Henkinen kehitys ei todellakaan ole ikävuosien tasolla!
Ti 1.11
Tänään laskettiin rehujen ravintoarvoja ja käytiin läpi eläinsuojelulainsäädäntöä. Nyt jo meni luokassa istuminen, mutta pitäs ehdottomasti olla aina puolikas päivä jotain toiminnallisempaa! Opiskelun karu totuus alkaa valkenemaan pikkuhiljaa =) Aina pitää vähän nurista!
To 3.11
Asiakaspalvelua, eläinsuojelulainsäädäntöä ja elikoitten rehuja ja ruokintaa on sitten tahkottu tämä viikko. Huomenna olisi kokeet ja sitten tämä tyttö huristelee pääkaupunkiseudulle hömppäämään viikonlopuksi. Vaikka viikko onkin ollut kuiva, niin on kyllä auennut monia pikkujuttuja käytännön töihin. Mutta ens viikolla taas mukava päästä navettahommiin ja lannan tuoksuun =) Vielä ei ole suurempaa kaipuuta ollut kynimishommiin, mutta tosin niitä pääsee tässä välillä tekemään harrastuksen omaisesti ja samalla voi purkaa viikkojen aikana kasaantuneen puheripulin =) Nyt paluu muistiinpanojen ihmeelliseen maailmaan.
Ma 7.11
Possujen parissa jälleen. Aamulla Isäntä säikkytti heti alussa kertoen että sielä on sitten n.350 nasua. Turhaan säikyin, ne käyttäytyi kunnolla ja säästyin mustelmilta =) Varmaan olivat vaan vieraskoreita, huomenna ne tietenkin heittäytyy riiviöiksi. Mukavaa olla taasen käytännön hommissa. Uutena kokemuksena tuli piikittäminen. Vähän hirvitti ajatus tökätä piikki possun kaulalihakseen, mutta siinä on toimittava, kun toinen saa possun possun kiinni ja sopivaan asentoon, kun ei kauhean yhteistyökykyisiä nuo elikot siihen hommaan.
KE 9.11
Yes, pari yötä saanut nukuttua ilman että on tarvinnut heräillä kuuntelemaan hiirien rapinoita. Aina ollut hiirenloukkoja vastaan, mutta näin se ihminen maalla muuttuu murhaajaksi =) Muuten tuntuu, että tällä hetkellä vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Pitäisi kai viihtyä kotosalla jokunen viikonloppu, niin sais tääläkin jotain tehtyä ja sit vois taas valittaa et seinät kaatuu päälle =) Hmm, varmaan tuo pimeys salaa hävittää vuorokaudesta muutaman tunnin.
Possujen kanssa temelletään edelleen, tänään elukat sitten intoutuivat tekemään oikein innolla kiusaa, meinasi välillä jäädä karsinat putsaamatta, kun olivat kimpussa kun herhiläiset. Sitten jälleen pääsin todistamaan itselleni olevani BLONDI. Eli traktorilla ajoa peräkärrin kera. Peruuttamalla kärry oli kokoajan linkussa, täytyy isosti ihmetellä Isännän hermoja, kun se sitä veivaamista katso =) Sitten vielä jätti mut pihalle yksin harjottelemaan, mikä sinänsä kyllä hienosti toimittu, siinä sitä oppii ja vaaravyöhykkeellä oli ainoastaa mun auto, jos rakennusten seiniä ei lasketa =) Ja vieläkin olen tyytyväinen itseeni, sillä rohkenin kokeilla ja sain peruutettua hässäkän talliin, yksin YES!
Pe 11.11
Possulaviikko takana. Tulihan uusia kokemuksia urakalla, ei kaikki niin mukavia, mutta hyvä tietää miten itse reagoi tilanteissa joita on pelännyt. Yhtenä aamuna löysin karsinasta kuolleen nasun, pelkäsin että sellaisessa tilanteessa rupeaisin vähintään itkemään, mutta siihen suhtautuikin ihan tyynesti. Kun taas tänään sitten näin kuinka julmia nasut voi olla, yhdessä karsinassa yksi elukka joutui toisteen hampaisiin sanan mukaisesti. Sinne sitten väliin ja jakamaan elukat eri karsinoihin. Onneksi älysin sen heti tehdä, muuten olisivat kuulemma tappaneet toisen onnettoman. Sitten päivän hauskin, punnittiin tänään elikoita ja kun eivät oikein olleet yhteistyöhaluisia vaa’alle menon kanssa niin, joutui nojailemaan polvilla possujen takalistoihin, siinä sitten yksi päätti vääntää tortun ja siinä tuoksinassa meni puolet tavarasta allekirjoittaneen saappaanvarresta sisälle =) Kyllä navettahommat siistin sisätyön voittaa =D Myöskin pääsin taas treenaamaan traktorilla ja vieläkin oivallus siihen hommaan hukassa. Siitä olen kyllä ylpeä että lyhytpinnaisena/jännitteisenä tyyppinä, en vielä ole menettänyt hermoja ja lyönyt hanskoja tiskiin, vaan päättänyt että opin sen vielä vaikka menisi eläkeikään =)
Ti 15.11
Parsinavettassa heilutaan tämä viikko ja alkaa parressa lypsykin sujumaan pikkuhiljaa. Tänään pääsin taas treenaamaan catilla rehun jakoa, sehän voi alkaa jopa sujumaan. Alan olla vakaasti sitä mieltä että hallitsen vain pieniä asioita =D Vähän jännitystäkin tuli päivään, kun tietöistä johtuen meinasin jäädä mutavelliin jumiin, enkä halua nähdä kulkupelin alustaa, sen verran pohjaa tuli raavittua. Maasturin jos joku päivä sais! Pitää vaan ajella mutkan kautta. Sitten tuuli sen verran että koko lypsyn ajan oli pelko että sähköt katkee.
To 17.11
Maalla rupeaa oikein viihtymään, vähitellen osaa aamunavetan jälkeen mennä päiväunille ja olla vaan. Ja juuri kun tuntuu että voisi tehdä jotain, onkin aika lähteä töihin =) Tässä voi kyllä käydä niin että erakoituu oikein kunnolla. Seuraavaksi voisi muuttaa jonnekkin lapin perukoille. Aika näyttää miten käy. Navetalla ei oikeastaan mitään uutta ihmeellistä, tietysti joka päivä oppii jotain uutta. Maan pinnalle tipahtaa kyllä tasasin väliajoin, juuri kun tuntuu siltä että joku asia alkaa sujumaan niin seuraavana päivänä homma menee varmasti käsille. Catilla rehun jakoa treenaillu, tänään kyllä se homma tökki. Osuutta asiaan saattoi olla neljän tunnin unilla, mutta jotenkin tuntui että vehkeessä aivan liikaa liikkuvia osia.
Ti 22.11
Lysti viikonloppu takana, kaverit kylässä täälä mettässä, mikäs sen mukavampaa! Elikot edelleen lehmiä tänkin viikon mutta navettatyyppi pihatto. Suunnilleen jo muistan rutiinit ja koneet, eli nyt sitten yritän mahdollisimman itsenäisesti tehdä töitä ja tehdä kysymyksiä ja muutenkin havainnoida mitä ympäristössä tapahtuu. En kyllä ymmärrä miten opin tajuamaan millon lehmä on kiimassa tai koska maidossa on liikaa soluja, mutta kai joku päivä saan jonkinmoisen ahaa elämyksen. Tänään menikin päivä opintomatkalla, viinitila, lypsyrobotti, meijeri ja joku vielä tuli nähtyä. Huomenna taas elikoitten pariin ja ylös 4.15 joten nyt jos nukahtaisi niin 5h kerkeisi uneksia mopoilusta kesäillassa ja tuoksuna tietysti mikäpä muu kun lehmänp……
Pe 25.11
Miksei liukkaankelin harjoittelua toteuteta mutavellissä!? Ei tarvitsisi odottaa talvea, jotta olisi jäätä ja luontoystävällisempi vaihtoehto öljylle. Sitä paitsi työllistyisi pari autonpesijää samalla =D Tuota pohdin tänään kotiin ajellessa varsinaisessa liejussa. Toivottaa talven tulleeksi hän. Hmm, jos maalaisuudeksi luetaan iskelmäradion kuuntelu työmatkoilla ja piparitaikinan vääntäminen vapaa-ajalla ja kauppareissu navettavermeissä (saa muuten tilaa kassajonossa ja tilalliset itse ei harrasta moista ollenkaan, ainakaan nämä minun tuntemat, pitää huonotapaisena), niin tunnustan, tai sitten keski-ikäisyys puukottaa selkään nurkan takaa. Takana rankka viikko, silkkaa fyysistä väsymystä, mutta ei valittamista. Melkein jo tuli hoidettua itsenäisesti lomittajan rutiinit, paljon tietoa tietysti vielä puuttuu, mutta jos ihmeellisiä ongelmia ei tule vastaan, niin homma hoituu. Tällä viikolla tullut seurattua, jokunen siemennys ja kiimojen tarkkailun ihmeellinen maailmakin alkaa valkenemaan. Edellisessä elämässä kollegan kanssa pohdimme lehmän anatomiaa, että miten hemmetissä lehmä siemennetään paskakanavaan, miten voi olla mahdollista?! =D Noh, sieltä tunnustellaan kohtua ja autetaan siemennyspillin etenemistä yms. Kotiviikonloppu tiedossa enkä meinaa tehdä muuta kun leipoa ne piparit ja tietysti syödä ne. Ens viikko on taasen teorian opiskelua, joten siisti sisäviikko tiedossa.
Ma 28.11
Jeee, vihdoinkin lunta. Ja olipa mukavaa luistella 100km paskajäykkänä kouluun =) Vaatii pikkasen totuttelua tuo talviajo tai on eukolla hartiat entiset kun kevät taas koittaa. Rehut ja ruokinta, sekä lypsykoneiden anatomiaa päivän aiheina. Opettajien kokouksen vuoksi huominen onkin vapaata, voi kuinka ikävää!! =)
Ke 30.11
Taasen pöpperössä sompailua koululle, musta on tullut mummo ratissa, minne onkaan hävinnyt se pieni punainen ötökkä olkapäältä, joka sanoo että ”Aja lujempaa olethan lähes yhtä hyvä kun Vatanen??!!!” Taasen opittiin vähän rehuista ja ruokinnasta. Iltapäivällä meinas mennä hermot täysin, opiskeltiin jumankauta jyrsijöiden elinkaaren vaiheita 4 tuntia. Kivoja asioita tietää, mutta kun noita pieniä siimahäntiä keräilee kotosalla loukoista liki päivittäin, niin masentaa vaan tietää että niillä voi olla kiima jopa joka neljäs päivä!! =D
To 1.12
Päivä löysäilyä, aamupäivän luin eläinsuojelulainsäädännön tenttiin, sitten oli kyseinen tentti ja saatiin yhdet kokeet ja päästiin pois. No sentään iltaohjelmana oli tutustuminen lypsyyn, mikä oli antoisaa, koska nyt sai rauhassa katsella, kun toiset teki hommia. Ja kun koulussa ollaan hommat tehdään hitaasti ja huolella, niin sai omiin työtapoihin vinkkejä. Huominen ja sitten kotia kääntymiseltään vaihtamaan kassia, sitten onkin tiedossa shoppailua, juoruilua ja hömppäämistä =D
Ti 6.12
Viikonloppu oli ja meni lystikkäissä merkeissä ja lauantain humppaamisen jäljiltä sunnuntain olotila oli sitten sitä luokkaa, että tekisi mieli perua ens viikonlopun pikkuj. =) Jos sitä vaikka olisi taas viisastunu, tosin miten aivosoluja tuhoamalla voi viisastua?! =) Sillontällöin itsensä kyllä yllättääkin! Maanantaina alkoi, possulaviikko ja nasut kohteli väsynyttä sielua yllättävän kiltisti. Eli ei mitään ihmeellistä työrintamalla. Itsepäisyyttä sitten juhlittu sukuloiden ja pikkujuttuja puuhastellen. Kiharaiset tienpätkät on sitten näyttäneet mulle kyllä kaikkein huonoimmat puolensa, sillä nyt taas olleet siinä kunnossa että kurvailu ollut taas mukavaa. Huomenna taas pääsee punnitsemaan nasuja, saap nähdä mitä hauskaa siitä seuraa!
Ke 7.12
Mustat polvet siitä punnertamisesta seurasi! Vähän yli 200 possua tuli punnittua ja oli hikinen urakka, vähän joutu polvia apuna käyttämään, eli jos joulukinkusta löytyy mustelma, niin voipi olla oman polven kuva =D Oli ihan pakko, anteeksi lukijat. Huomenna sama homma jatkuu.
Su 11.12
To sitten punnitushommat jatku, urakka oli helpompi kun elikot oli jo kerran punnittu, niin suunnilleen tajusivat mistä oli kyse, mutta vikkelästi sellanen 70kg kinkunalku kiipeää reilu metrisen aidan yli, kun on päättänyt ettei vaa-alle mene =D Pe taasen suunta pääkaupunkiseudulle ja la leikkaamaan hiuksia, mukavaa vaihtelua. Mitenkähän aiheuttaisi hilpeyttä ammattinimike LOMITTAVA PARTURIKAMPAAJA. Sitten vielä rakkaitten ex työkavereiden kanssa pikku-jouluja juhlimaan. Hmm, ehkä jopa hivenen viisastunu edellisestä viikonlopusta =) Mutta su olikin kiva hypätä autoon laittaa Tehiksen, pakko päästä pois soimaan nupit kaakossa ja paeta maalle pahaa maailmaa.
Ti 13.12
Eilen alkoi viikko lehmien parissa pitkästä aikaa, homma alkaa jo tuntumaan kotoisalta ja äpylit on vaan jotenkin hellusia. Maitohuonehommelit ei kyllä vielä tule selkäytimestä, mutta hoituu. Pitkään aikaan ei ole tapahtunut mitään uutta ja säväyttävää, mutta tänään iltanavetalla, sitten oli jännitystä ilmassa. Isäntäväki oli asioilla ja olivat hommanneet navetalle tuuraajan, mutta ei näkynyt, pieni soittorumba ja selvisi että oli käynyt unohdus. Sitten sain ehdotuksen, että jos uskallan niin saisin alottaa lypsyn ja apuri tulisi heti kun kerkiäisi. Pienet oli tytön suorituspaineet ja elukatkin sen vaistos, ainakin olivat vähän rauhattomampia kun yleensä. Oli kyllä aika voittaja olotila, kun pääsi kotio, nyt tietää suoriutuvansa vaikkei mikään mestari vielä olekaan. Muuten maailma pyörii paikallaan ja elo jatkaa kulkuaan. Jotenkin täysin juureton olotila, viihdyn korvessa hyvin, mutta koska kämppä ei missään nimessä ole se missä tahtoisin olla pitkään, niin on olo kuin olisi kylässä, eikä tule semmoista kotifiilistä ollenkaan. No jos yrittäisi antaa asian olla opintojen loppuun asti, jos sitten olisi viisaampi missä sitä haluaa töitä tehdä ja asua. Tosin voihan käydä niinkin että haluan vaeltaa juurettomasti ympäri suomea. Sitäkin enemmän voisi paneutua vaivaavaan autokuumeeseen. Käytin ”Apilan” huollossa ja sain siksi aikaa auton sieltä lainaksi ja tuli todettua että ruoho on vihreämpää aidan tuol puolella!!!!! Punanen otus toisella olalla huutaa korvaan ”TAHTOOOOO!!!!” ja se valkonen toisella kertoo että ”Autoa huonompaa sijoitusta ei ole”. Eli vauhdikkaan sinkkuelämän sisältönä on Elävät ja peltiset lehmät
To 15.12
Ensimmäinen flussa sitten 3 vuoteen ja aamulla meinasi huumori olla koetuksella, kun kaikkia niveliä särkee, niin ei meinannu voimat riittä aamurutiineihin. Eikä kantti anna myöten jäädä kotiin. Eilen näin miten vasikan nupoutus tapahtuu, aika hurjan näköistä touhua, mutta ainakin nämä yksilöt ottivat asian yllättävän rauhallisesti. Ja illalla pääsin taas juottamaan uutta tulokasta =) Tietenkin just päivätauon aikana oli lehmä poikinu ja ehdottomasti haluaisin sen tapahtuman nähdä, mutta eiköhän noita tässä vielä ehdi muutaman näkemään.
La 17.12
Takana mukava viikko, vaikka flunssapöpö vaivaa edelleen. Nyt taas maalaiselo näyttää niitä parhaita puoliaan, illalla oli mahtava kuutamo, jota piti käydä fiilistelemässä. Tänään taas 15 pakkasta, puissa lunta ja aurinko paistaa. Ulkona oli vajaakuntosenakin aivan ihana köpötellä. Nyt parantelemaan oloa takkatulen ja kirjan ääreen =)
Ti 20.12
Pihatossa tämä viikko. Viimeviikolla katsottiin isäntäväkien kanssa suraavat 3kk työviikot, eli ei ne mua ainakaan vielä pistä maitojunalla takasin etelään. Tosin aina kun nähdään, niin kysytään ”ettet ole vielä kyllästyny?”. Eikä sinänsä ihme ole, vaikka tästä tulisikin ajatus että seikkailua hakemassa ja kyllästyy aikanaan. No eihän sitä voi edes tietää, mutta ei ainakaan vielä ole arki alkanut tuntua liian rankalta. Aika vaan vilistää ja huomisen jälkeen päivät sitten pitenee ja kohta on taas kesä ja alkaa mopokausi! =) Vähitellen alkaa selviämään lehmien häntien tarkkailun salat =) ja alkaa muutenkin pääsemään hommiin vähän sisälle. Haastavinta varmaan työssä erilaisten isäntäväkien lisäksi on se että joka navetta on erilainen koneiltaan ja toimintatavoiltaan. Just kun opit tavoille vaihtuu paikka.
To 22.12
Aurinko paistaa, hanki kimmeltää, pakkasta 20 eli maisema hivelee silmää. Tuo oli kettuilua talvea rakastavalle kaverille =D Kiva työviikko alkaa olla takana, päässy taas seuraamaan siemennystä, suunnilleen selvillä mihin kohti lehmää pitää pistää, jos antibiootin tarvis ja muutenkin oppinu ja oivaltanu kaikkia pikkujuttuja. Tosin tänään yritin paria vasikkaa opettaa juomaan ämpäristä, toinen oivalsikin idean heti, mutta toinen kieltäyty hommasta totaalisesti vaikka yritin kaikkea mahdollista. Piti sitten juottaa pullosta, sen vaan pitäsi osata homma huomenna, kun tulee lähtö uuteen kotiin ja sielä on ämpärijuotto. No iltanavetalla taas käyttöön kaikki mielikuvitus. Huomenna sitten onkin suunta taas etelään joulun viettoon. Saapi nähdä kostaako possut ensiviikolla, kaiken kinkulla herkuttelun =D
Ke 28.12
Possujen kanssa temmeltäessä alkanut tämä viikko. Tiistaina heti punnittiin reilu 200 nasua ja oli tervetullutta liikuntaa joulun herkkuttelujen jälkeen. Sitten tänään olikin vuorossa leimausrumba. Villiä menoa, mutta täytyy sekin tehdä. Aamulla löytyi sitten yksi sairastellut possu kuolleena, jopa ajattelin olla niin karski että siirrän sen ulos, mutta teki niin häijyä tarttua kangistunutta eläintä nilkoista kiinni, että jätin suosiolla isännän tehtäväks, vaikka joskus tulee sekin tilanne että homma on hoidettava ihan itse. Ai niin pitäähän sitä mokailutkin kertoa, aamulla yritin availla toisen osaston ovea ja ei aukea, olin edellisen päivän tohinoissa laittanu yhden portin huonosti kiinni ja tietysti pikku riiviöt olivat yön mellastaneet käytävällä ja saaneet kolan kaadettua niin ettei sisään meinannut päästä. No pienellä väkivallalla sain sen verran koloa että sain itseni ahdettua sisälle. Nasut oli kyllä hauskoja, ei kuulunut kun haukahdus ja kaikki säntäsivät suoraan karsinaan, eikä tarvinnu kun käydä laittamassa portti kiinni. Normaalisti aina joku jää käytävälle patsastelemaan, eikä millään meinaa mennä karsinaan, kai ne arvas ettei heti aamulla kannata ryppyillä. Vaikka siivo olikin hirveä, ei voinut kun nauraa, oli sen verran hupaisa näky, kun katsot takaapäin kun lauma pyöreitä possuja juoksee ja hyppelee =D
Pe 30.12
Tänään oli aikainen aamuherätys kun possuja haettiin jatkojalostukseen. Halusin mennä katsomaan senkin toimituksen, kun silloin tällöin on kuulunut negatiivisia juttuja eläinkuljetuksista. Ei ainakaan tuosta mitään traumoja jäänyt. Sitten normaalit askareet ja taas eteläsuomea kohti. Täytyy myötää että taaksejäävää vuotta ei voi tylsäksi moittia =D Tosin nyt jos saisi kriistallipallon, niin olisi pakko kurkistaa, että mitä vuoden päästä. Mutta täytyy vaan tyytyä elämään päivä kerrallaan, kun en sellaista palloa vielä ole löytäny.
Ti 3.1
Uudenvuoden aattona tuli tehtyä vähän saksihommia päivällä. Asiakas ehdotti että kohta voin kääntää päiväkirjan idean toisinpäin, eli mitä tulee toilailtua kun tuntuma parturinhommista häviää. Aivan loistoidea!!! Saapi nähdä toteutuuko koskaan. Muuten vuodenvaihde meni kavereiden seurassa. Kotia ajellessa mietinkin että kun vielä kaikki läheiset ihmiset saisi 100km säteelle, niin elo olisi lähes täydellistä.
Pihattonavetassa jälleen ja sen puolentoista viikon aikana jonka olin muualla on syntynyt n10 vasikkaa. On ollu sutinaa ja mä en vieläkään ole nähny yhtään poikimista, HÖH! Mutta noiden pienten juotto onkin sit oma ohjelmanumeronsa. Kun yks juo maitoa toinen maidon ja jauheen sekotusta ja kolmas pelkkää jauhe vesi seosta ja sitten muistat kelle mitäkin ja sitten pidät huolen ettei tyypit juo toistensa ämpäreistä =D
To 5.1
Nyt on sitten käyty autolla ojassa, kolhut lähinnä henkisiä, eikä oikeastaan niitäkään. Ei edes ollut kiveä tiellä, kun normaalisti osun siihen ainoaankin tolppaan mikä on 100m säteellä. Maitoautohan se mutkantakaa ilmesty ja tietäähän sen miten käy kun pehmeälle lumelle väistää. Ei tietenkään ollu köyttä mukana kummallakaan, onneksi vuokraisäntä oli kotolalla ja tuli kiskasemaan ylös. Henkinen romahdus ei ollut niin suuri, kun kuski kertoi samassa tilanteessa olleensa tänätalvena n15 kertaa, tosin kaikilla oli ollu köyttä mukana, nyt myös minulla. Isäntää kävin sitten illalla kiittelemässä mäyräkoiran kera, ei kuulemma olis tarvinnu, mutta sanoin petaavani avun seuraavalle kerralle =D Vielä se tänätalvena tukkirekka tulee jonkun mutkan takaa vastaan ja sitten taas kokeillaan tulisiko apilasta hyvä moottorikelkka.
Navetalla saan jo puuhastella itsenäisesti. Vaikka itse perustyö on rutiinia, niin elukoitten kanssa ei kahta samanlaista päivää ole. On sairauksia, poikimisia ja muuten vaan vinhoja tilanteita kun 500kg elikoitten kanssa on tekemisissä. Tänään jäin loukkoon sellaiseen kapeaan käytävään josta lehmiä viedään lypsylle. Osa lehmistä oli vielä tulossa käytävää, kun yksi livahti takaisinpäin. Koska käytävä on niin kapea ettei eläin mahdu kääntymään ja vastaantulija ei mahdu ohitse. Menin toista kautta elukkaa vastaan ja ajattelin ajaa sen peruuttamalla takasin. Unohdin tietenkin kepin ja toinen päätti ettei tuon piipittäjän takia liiku takaperin, no hain kepin ja siinä vaiheessa olikin jo pari elukkaa kerenny musta ohi ja suma oli valmis. Siinä hätyytellessä huomasin että takaa tulikin vielä pari elukkaa, eli sielä sitten seisoin välissä pääsemättä mihinkään. Pikkusen meinas hikeä pukata pintaan kun mietin että jos takaa tuleva elikko hyppää edellisen selkään niin musta tulee pannukakku. No hässäkän aiheuttanut elikko löysi pakin ja mie osaan seuraavan kerran turvata selustan, KAI!
Nyt taas edessä viikonloppu, jonka meinaan pyöriä tontilla ja ensiviikko onkin taas lähiopetusta.
Ma 16.1
Alkaa vähän laiskuus iskeä kirjoittamiseen, kun uutta ja ihmeellistä tulee jo harvemmin kuin kerran päivässä. Viimeviikko oli kouluviikko ja aiheina oli eläinten terveydenhoitoa, anatomiaa, elinkaaria onneksi jo siirryttiin hiiristä nautoihin. Ruokinnan tentti meni yllättäen läpi, vaikka lukeminen jäi vähiin.
Nyt taas pihattonavetassa tämä viikko ja hommat muuttuu sen verran että vasikat siirtyy juottolaan joten ainoastaan pienimmät juotetaan käsipelillä. Toiveissa olisi nähdä poikiminen tällä viikolla, kun 5 elukan pitäisi poikia. Jos näyttää siltä niin pitää jäädä vaikka päivällä odottelemaan että jotain tapahtuu. Muuten tekemisissä pitää keskittyä tekemään asioita paremmin ja hahmottamaan miksi asioita tehdään niin kuin tehdään. Kunnassa olin palautekeskustelussa viimeviikolla ja oli puhetta josko saataisiin vielä pari erilaista tilaa kierrettäväksi niin saisi tuota näkökulmaa enemmän.
Ke 18.1
Ei vielä vasikoita. Muuten töissä kivaa ja kiireistä, lämmittää mieltä kun ohjaaja oli kehunu miun elikoitten käsittelyä. Ai niin elikoista alkaa paljastua v…mäisiäkin piirteitä, hiehot tuppaa inhoamaan lypsyä ja aika vinkeetä kun lypsimiä laitat kiinni sorkkien viuhuessa nenän edessä. Tämä latvus kun saa yhden kunnon tällin, niin ei tarvii enää täysillä renkailla ajella. Muuten hiehot on kyllä helluja, oikein kun ketuttaa ja niitten karsinaan menee on välittömästi hyvällä tuulella. Höpöt yrittää viedä pipon päästä, tulevat tuhisemaan korvanjuureen ja nyppii hihoista ja takinliepeistä, eli ihan kun pentukoirat, ole siinä nyt kiukku.
Nyt sitten sen tein eli Apila lähtee kiertoon, oli pakko toteuttaa vuosien haave. Perustellaan sitä nyt sillä että jos henki lähtee ensviikolla, niin ainakin saanu semmosen auton kun haluaa =D Tosin lupaan, jos vielä vaihdan peltilehmää 5kk jälkeen, hakeudun ammattiauttajan juttusille!!! Apila on kyllä vetäny mul herneet pakoputkeen moisesta ja aiheuttanut yhtä ja toista harmia, mutta taas tuli todettua, että missään asiassa ei pitäisi tyytyä siihen toiseksiparhaaseen vaihtoehtoon!!! Pitää ruvet nimeä tulokkaalle pohtimaan =D
Pe 20.1
Nyt poikiminenkin on sitten nähty! Oli aikas loistava ajotus, jus oli iltalypsy saatu tehtyä, niin pääsi seuraamaan koko toimituksen ja vähän sai olla jelppaamassakin. Helpon olonen poikiminen, ainakaan elukka ei kauheen kärsivältä vaikuttanu. Lähinnä hivenen koomista, kun oli ponnistusvaihe ja sitten heinänsyötitauko ja taas ponnistettiin ja syötiin =D Liikuttava ja äänekäs vaihe oli se kun lehmä sai vasikan eteensä nuoltavaksi. Aikamoisen julmalta kyllä tuntuu kun vierotus tapahtuu heti. Sain sitten keksiä tulokkaalle nimen ja korttiin kirjattiin nimeksi Vauhti =)
Ke 25.1
Pitkästä aikaa taas parsinavetalla. Hivenen taas oli parsilypsyrutiinit hakusessa, mutta nyt jo sujuu. Ma aamu poikkesi vähän normaalista, kun kaksi lehmää oli poikinu. Toinen vasikoista voi hyvin, mutta toinen oli kalvojen peitossa eikä elonmerkkiä näkyvissä. Piti kuitenkin tarkistaa, eli revin kalvot pois ja kun sain sormet suuhun tajusin ettei mitään kannata edes yrittää. Teki taas pikkasen häijyä tuo. No todennäköisesti oli syntynyt kuolleena koska oli niin reilusti etuajassa ja emo sairastellut.
Peltilehmälle tuli nimeksi HOPO ja se on vakaa, vahva ja turvallinen =) Oli vaihto viisasta tai ei, mutta nyt ainakin ajaminen on kivaa, eikä tarvii miettiä mihin suuntaa seuraavaksi mennään. Ens viikonloppuna pitkästä aikaa harjottelemaan saksien käyttöä, kivaa tosin asiakkaat voi kyllä olla eri mieltä =D
Pe 27.1
Viikko taas vierähtäny ja 4kk koeaika lähestyy loppua, eikä mua ole vielä lähetetty kotiin. Mitään ihmeellistä ei sitten maanantain sattunut, normaalia rutiinia ja höpöjä elukoita. Yhdestä hevosen kokosesta elukasta on tullut ehdoton suosikki, yhtenä päivänä rouva lehmä suvaitsee olla oikea nuija sätkii sorkillaa ja mulkoilee pirullisesti, toisena päivänä oikea enkeli seisoo kun tatti koko lypsyn ajan ja jos onnistuu niin nuolasee hiekkapaperikielellään poskinahat ruvelle =) Joku mies tähän varmaan toteaisi että tyypillinen nainen, mutta niin se on että luonnetta pitää löytyä elukasta kun elukasta =D Ensviikolla sitten taas possujen ihmeelliseen maailmaan.
To 2.1
Taas on viikko melkein vierähtäny. Viikonloppuna oli kiva olla saksihommissa, oikein asiakkaille joutu hihittelemään, että ”täähän on kivaa”
Ma menin töihin ja sikala oli tyhjä! No, kahdesta osastosta toinen oli pesty, eli arvaatte varmaan mitä olen koko viikon tehnyt. Käytelly painepesuria ja homma ollu märkää ja paskasta =). Parina iltapäivänä kysyny isännältä että haluuko halauksen, jostain kumman syystä kieltäytyny, väittäny että vaimo voi tulla mustasukkaseks, mut sentin kerroksella sitä itteään ei varmaan mitään osuutta asiaan =D No sentään tiistaina tuli 200 pikkupossua, niin sai vähän elukoitakin hoidella. Aika söpöjä töpselineniä ja vielä niin ujoja että eivä uskaltaneet vielä tulla iholle, kun karsinoita kävi putsaamassa. No kuukauden päästä, kun taas on possulaviikko, niin on eri meininki. Taasen viikonloppu etelässä mopomessuilla ja siitä alkaakin kuumeinen kesän odotus.
To 9.2
Kohta muuten on kevät, valosaa riittää melkein kuuteen illalla ja helmikuukin kohta puolessa, enää reilu pari kuukautta ja voipi kaivella mopon tallin uumenista esille. Tosin näillä kinttupoluilla täytynee odottaa vähän pidempään.
Tämän viikon olen heilunut taasen parsinavetassa, eikä mitään uutta ja mullistavaa ole tullut eteen. Pikkusen tullut itsevarmuutta lisää hommien hoitamiseen, voisi jopa itsenäisesti yrittää lypsyn hoitamista, mutta eiköhän isäntäväki sitten aikanaan ota asian puheeksi. Voihan se olla että teen jotain aivan päin honkia enkä tajua sitä. No lypsykoe kun on niin saattaapi paljastua karu totuus!
To 16.2
Taitaa olla torstai tuntojen tilityspäivä, kun silloin tulee kirjoitettua. Pihattonavetta viikko ja ollu tosi mukavaa. Saanu itekseen valmistella lypsyt ja muut navettahommat, mukavaa kun saa itekseen tehä töitä ja omaan tahtiin. Pikkusen ovat yrittäneet mulle ruokkijan saloja aukasta, mutta aukenee aika hitaasti =D Yritän olla vaipumatta synkkyyteen, oman aivottomuuteni kanssa. Elukat ollu taas ihan höpöjä. Vanhan navetan puolella on elikot parressa ja tässä yhtenä aamuna siellä oli yks karannu ja seikkaili käytävällä. No lähin sitä sitten hakemaan paikallensa, tyyppi ei liikahtanukkaan vasta kun olin kohalla. Vissiin tiesi olevansa pahanteossa, kun lähti hirveetä kyytiä pukkilaukkaa kohti paikkaansa, vauhti oli sitä luokkaa et ajattelin elikon törmäävän seinään. Mut ei just ennen paikkaansa elikko pisti kirjaimellisesti liinat kiinni, liuku nimittäin metrin verran paskan liukastamalla käytävällä nelisorkkaluisua. Oli just kun piirretyissä. Sitten vaan viattomana mutusteli heinää, kun paikkalle kerkesin kytkemään taustavaijerin kiinni. Toivottavasti sitä jaksaa naureskella tommosille jutuille vielä vuosienkin päästä, jos tästä leipätyö tulee tai siis kun.
Sitten huumoria elävästä siviilielämästä. Olin kerrankin kotosalla viikonlopun, luin ja ulkoilin. La iltana sit ajattelin, että jos vaikka kävisi ihmisten ilmoilla kotikylällä ja lähdin elokuviin. Kattelin että näytti rauhalliselta, enkä mitään tungosta nyt odottanutkaan, mutta sain ihan private näytöksen. Oli aika koominen tunne istua n250 paikkasessa salissa yksin =D Pitänee vissiin kokeilla seuraavaksi baarielämää, jos siinä käy samalla lailla, niin varmasti muutan jonnekkin lapin perukoille eräkämppään asumaan.
Ti 21.2
Kouluviikko ja aiheina ollu nämä pari päivää anatomia ja terveys. Eilinen meni opiskellessa verenkiertoa ja sen vaiheita, sekä sisuskaluja. Tänään sitten tehtiin rotalle avaus ja tutkittiin mitä elimiä on missäkin kohti ja vähän niiden mittoja. Yllättävää oli miten suuri maksa on, mutta sitten todettiin että miten muuten voisi ihminen juoda niin paljon olutta =D kaikelle siis löytyy looginen selitys, paitsi elikoitten maksan koko ei kyllä sillä selity?! Taas koin yllätyksen, ensin luulin että lähtee varmasti taju, kun moista kattoo, mut nyt tekis mieli jo kattomaan jonkun ison elikon avausta.
Ke 8.3
Heissan päiväkirja pitkästä aikaa. Viimeviikko meni pihattonavetassa lomittajan kanssa, kun isäntäväki oli lomalla. Oli opettavaista olla ns. töissä ja kantaa vastuu tekemisistään, myös oppii hyvin kun joutuu itse tekemään päätöksiä. Vaikka kiimoja on kuin seuraillu, niin vasta nyt valkeni oikeasti koska sitä siementäjää tarvitaan paikalle =D Tämän viikkon olenkin sitten parsinavetassa. Nyt jo sielläkin alottelen lypsyn itsenäisesti. Ti pääsin ajamaan traktoria, kun näytettiin mistä rahua haetaan, mukavaa pitkästä aikaa ja hommaa jo uskalsi kokeilla ilman kauhunsekaista jännitystä. Nyt vaan olisi mukava saada pari uutta tilaa, niin näkisi vähän erilaisia paikkoja ja tapoja toimia. Tuossa jo alustavasti kyselin että pääsen tutustumaan vuokraisäntäväen navettaan, miten sielä homma toimii.
Ai niin, nyt on sitten Hopokin käytetty ojassa, taasen väistin vastaantulevaa kuorma-autoa, onneksi takaisin tielle päästiin lihasvoimin ja ei ollut mitään yllätyskiviä kolhimassa helmaa, muuten olisi yksi murhattu autokuski pääsy lööppeihin.
Ke 5.4
Aletaan jo huomautella usealta taholta, kun pk ei päivity =) Alkaa uutuudenviehätys olemaan jo takana. Ei suinkaan sillä, että olisi tylsää ja ikävää (niille jotka elävät toivossa että palaan kaupunkiin), vaan elo vakiintunut uomiinsa ja maalaiselon ihmeet muuttuneet arkipäiväksi. Mitähän tässä on kuukaudessa tapahtunut. Kävin tutustumassa vuokranantajien navettaan ja tyttö oli pihalla kun lumiukko, lehmiä oli ja ne lypsettiin, mutta siihen ne yhtäläisyydet loppuikin. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus, kun lähtee töihin ja heti on mynnettävä olevansa ihan pihalla. No positiivista oli kun läpäisin eläintenhoito/lypsynäytön ja vielä ihan hyvin arvosanoin. Valoi vähän uskoa siihen että kaupunkilaistollosta, voi kehkytyä eläintenhoitaja vielä joku päivä. Muuten, olen pystynyt pitämään Hopon tiellä, mopokautta odotan innolla, mutta muuten kevät tuntuu jotenkin tahmealta, vaikka yleensä vireystaso on noussut valon määrän kanssa samaan tahtiin. Pitänee ruveta kehittelemään jotain uusia kujeita, niin eiköhän se virtakin sieltä taasen löydy.
